Vaikuttavuus terveydenhuollossa nähdään usein tietyllä tavalla ryöstötaloudellisena terminä ja koko termiä vaikuttavuus pyöritellään ikään kuin tuotantotalouden kautta. Tämä antaa sijan virheelliselle ajatukselle, että vaikuttavuuden lisääminen terveydenhuollossa tarkoittaa automaattisesti kustannusten voimakasta leikkaamista, prosessien tehostamista tai pienemmällä resurssimäärällä isomman tuotoksen aikaan saamista. Mutta kuten tiedämme, on kysymys kaikilla teollisuuden aloilla ja varsinkin terveydenhuollossa paljon monimutkaisempi.
Kun keskustelemme vaikuttavuudesta terveydenhuollossa, keskustelemme siitä, miten tuotetaan optimaalisella panoksella maksimaalinen määrä terveyttä. Terveydenhuollon kustannukset muodostuvat karkeasti jaoteltuna lääkkeistä, teknologiasta ja ihmisistä. Lääkkeiden osuus kokonaiskustannuksista vaihtelee noin 12–13 % välillä. Loppuosa, eli ihmiset ja teknologia muodostavat noin 87-88 % kokonaiskustannuksista.
Lääkkeiden kustannusvaikutus arvioidaan Suomessa todella tarkasti. Lääkkeitä ei oteta käyttöön, mikäli ei pystytä kliinisellä tutkimuksella osoittamaan, että lääke tuottaa sitä, mitä sen luvataan tuottavan. Se, mitä toimiva lääke taas saa maksaa, määritellään poikkeuksetta kustannusvaikuttavuuden kautta. Käytännössä katsotaan, kuinka paljon laatupainotettuja elinvuosia lääkehoidolla saavutetaan. Sitä kautta määritellään hinta, mitä yhteiskunta on valmis lääkkeestä maksamaan.
Kuitenkin kaikilla terveydenhuollon parissa toimivilla tahoilla on yhtenäinen käsitys tämän hetken terveydenhuollon resurssipulasta, eikä Suomen tulevaisuus näytä itsessään tuovan helpotusta siihen. Yksi suuri haaste resurssipulan ympärillä on sen arvioimisessa. Meillä ei useinkaan ole henkilöresurssien osalta mallinnettu sitä, mihin ja kuinka paljon terveydenhuollon henkilöresursseja kulutetaan. Tämän epätietoisuuden myötä meillä ei ole selkää kuvaa, mikä on lähtötaso ja miten eri toimenpiteillä voitaisiin tilannetta parantaa.
Usein, kun lähdemme puhumaan terveydenhuollon kustannuksista ja niiden leikkaamisesta, lähdemme hakemaan säästöjä lääkkeistä. Tämä on toki ymmärrettävää, sillä lääkkeiden osalta tiedämme tarkasti mistä maksamme. Ongelmaksi kuitenkin muodostuu, että jäljelle jäävän 87–88 % osalta meillä ei ole niin tarkkaa kuvaa kustannusvaikutuksista.
Terveydenhuollon digipalveluiden käyttöönoton lähtökohtana on, että ne lisäävät vaikuttavuutta. Herää kuitenkin kysymys: Jos meillä ei ole täysin tarkkaa kuvaa tämän hetken kustannusvaikutuksista, niin miten voimme arvioida vaikuttavuuden lisäämistä digipalveluiden osalta?
Vastaus on lyhyt ja ytimekäs: Meidän tulee käyttää digipalveluita niihin hoitopolun vaiheisiin, joissa pystymme tutkitusti osoittamaan, että digipalvelu lisää vaikuttavuutta. Tulevaisuudessa tutkitun tiedon pohjalta näiden vaiheiden määrä lisääntyy, mutta jo tällä hetkellä meillä on olemassa tutkittua tietoa eri hoitopolun vaiheiden kustannusvaikuttavuudesta.
Hoidon tarpeen määrittely on yksi näistä hoitopolun vaiheista, jossa pystymme mallintamaan suhteellisen tarkasti vaiheesta aiheutuvat kustannukset. Perinteisesti hoidon tarpeen arviointi tehdään puhelimitse. Puhelimitse tehtävä hoidon tarpeen arviointi on kuitenkin raskas niin hoitajan, kun potilaan näkökulmasta. Takaisinsoittojonot kasvavat, hoitoon pääsy viivästyy ja hoitohenkilökunta ajetaan loppuun. Lisäksi puhelimitse tehtävä hoidon tarpeen arviointi on kustannustehoton.
Klinik Access on toistaiseksi ainut hoidon tarpeen arvioinnin työkalu, jolla on pystytty tutkitusti lisäämään vaikuttavuutta. Tekoälyä hyödyntävä hoitoonohjaus vähentää merkittävästi puhelintyötä ja turhia vastaanottokäyntejä. Ammattilaisten työ helpottuu ja kustannussäästöjä saadaan aikaan. Esimerkiksi Vantaalla tehdyn vaikuttavuustutkimuksen mukaan kustannussäästö oli jopa 31 € /potilas.
Kuten tiedämme, ovat terveydenhuollon henkilöresurssit arvokkaita ja yksi tärkeimmistä kulmakivistä suomalaisen terveydenhuollon hyvässä laadussa. Meidän tulisi käyttää näitä resursseja mahdollisimman tehokkaasti ja kanavoida henkilöresurssit sinne, missä sen vaikuttavuus on korkeimmillaan.